"Mesen" aikaan äidilläni oli se, lähinnä keskustellakseen minun kanssa toisen meistä ollessa ulkomailla. Sähköpostikin tietenkin löytyy. Mutta Facebook. Sitä hänellä ei ole. Vielä vähemmän Instagramia. Tai Whatsappia. Snapchatistä nyt puhumattakaan. Mutta kun kaikilla on Face. Useiden kavereideni vanhemmilta löytyy Facebook. Sitten he kommentoivat lapsostensa kuviin ja päivityksiin. Toisilla kommentointi sujuu paremmin, toisilla se taitaa olla vielä vähän hakusessa. Sen sijaan harvemmilla ystävieni vanhemmista näyttäisi olevan Instagramia.
Mutta palatakseni äitiini. Tuntuu että olen itse ollut vaikuttajana tähän Facebook-uteliaisuuteen. Monesti jos kerron äidilleni jonkin asian, tai jopa "juorun", on lähteenä ollut kyseinen some-kanava. Luonnollisesti kiinnostus herää; sieltähän näkisi vaikka ja mitä! Ja onko se sukulaistyttö jo saanut vauvan? Ai ovat menneet naimisiin?! No mitäs hauskaa se Arman Alizad taas sinne kirjoitti? Ja niin edelleen.
Mielenkiinnolla odotan, mihin suuntaan tilanne kehkeytyy.
Nämä vanhempien ja lasten kaveruudet facessa ovat kiinnostavia. Kuten sanoit, joillain se sujuu, toisilla ei. Myötähäpeä on tullut varsin tutuksi, ja siksi olen karsinut aika tylysti "uutisvirtaani". Minulle on annettu tosi tiukat ohjeet, mikä on sallittua ja mikä ei. :D
VastaaPoistaTotta, joskus itsellenikin tulee vastaan tilanteita joissa myötähäpeän tunne on suuri.
PoistaMä teen aika paljon niin, että jos teen semmoisen mielestäni lapsille sopimattoman päivityksen, niin blokkaan nämä nuorimmat fb-kaverit pois. Samoin sitten saatan tehdä sen myös aikuisille, joiden saattaisin luulla vetävän "herneet nenään" aiheesta. Näiden nuorten päivityksistä saatan käydä tykkäilemässä, mutta olen hyvin varovainen kommentoija.
PoistaTyttäreni mummi on myös Fb:ssa ja sujuvasti käyttää whatsuppia sekä Skypeä myös, mutta häntä en missään tapauksessa koe sellaiseksi, että hän mistään ottaisi nokkiinsa. Ja onpahan mukava pitää helposti yhteyttä lyhyilläkin viesteillä, eikä niitä kerran kuussa juttelemme tunnin-puheluita :)
Mä olen myös monta kertaa kokenut myötähäpeää, mutta siis ihan tyyliin oman ikäisteni kommentointeihin ja yhdelle jopa jouduin laittamaan yksityisviestinä, että voisiko olla kommentoimatta tuollaisia negatiivisuuksia mun päivityksiin. No hän siitä sitten suuttui ja laittoi takaisin, että hän lopettaa kokonaan kommentoinnin. Me ihmiset vaan ollaan erilaisia ja pidetään eri asioita tärkeinä ja koen olevani hyvin avoin kaikelle kommentoinnille ja eri mielipiteille, mutta jos oikeasti sabotoidaan mun hyvää mieltäni jatkuvalla torvensoitolla, ni kyllähän se rauhallisuus mustakin katoaa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista