Itsearviointi

"En koe olevani kovinkaan "värikäs" kirjoittaja, enkä osaa hienoja kielellisiä ilmaisuja. Yksi tavoitteistani onkin kehittyä kirjoittamisessa, ja tuottaa mielenkiintoista ja vivahteikasta tekstiä."

Näin kirjoitin ensimmäisessä postauksessani, jossa mietin tavoitteitani tälle kurssille. Edelleenkään en koe oppineeni kirjoittamaan järin sujuvasti tai värikkäin ilmaisuin. Puhetyylini on todella rönsyilevä ja asiasta toiseen pomppiva. Varsinkin innostuessani lauseista saattaa jäädä loppuosa sanomatta kun pitää jo hypätä seuraavaan aiheeseen. Kirjoittaessani olen kuitenkin huomannut olevani hillitympi ja asiallisempi. Mielestäni lukiossa kirjoitustaitoni olivat huipussaan. Tämä tuli esille erityisesti ylioppilaskirjoituksissa. Sitten pidin 3,5 välivuotta, jolloin ei tullut kirjoitettua esseemäisiä tekstejä juuri ollenkaan. Uskon kuitenkin että kehityn jälleen paremmaksi kirjoittajaksi tämän koulutaipaleeni aikana, vaikka huomaan erityisesti tämän blogin myötä siihen olevan vielä matkaa.

"Muita tavoitteitani on oppia lisää sosiaalisen median eri kanavista. Käytän montaa eri sosiaalista mediaa, mutta tiedän niistä vain pintaraapaisun."

Koen oppineeni esittelemistäni sovelluksista hieman lisätietoja. Jälkeenpäin ajateltuna olisin kuitenkin voinut esitellä jonkin itselleni aivan tuntemattoman sovelluksen. Mutta valitsin omat sovellukseni sen takia, että halusin nimenomaan saada niistä lisää tietoa.

"Mielenkiinnolla odotan myös muiden blogien lukemista!"

Muiden kurssilaisten blogien lukeminen on ollut minusta varmaan mukavinta. Niistä olen saanut tietää uusia asioita ja näkökulmia.

Olen hieman pettynyt omaan postaustahtiini. Aloitin innolla, jonka jälkeen sattui pari tapahtumaa jotka järkyttivät elämääni suuresti. Siksi bloggaaminen, kuin myös sosiaalisen median seuraaminen jäi hetkeksi taka-alalle. Digitarinaani olen suhteellisen tyytyväinen, vaikka kurssin alussa olin suunnitellut sen olevan aivan erilainen kuin mitä lopputulos oli. Omasta mielestäni olen pärjännyt kutakuinkin hyvin ja olen tyytyväinen.

Sosiaalisen median kääntöpuoli

Kuten aikaisemmassa postauksessa jo vähän kerroinkin, on somessa paljon hyviä puolia ja se on suuri voimavara. Törmäsin kuitenkin juuri äsken YouTubea selaillessani tällaiseen videoon, joka suorastaan nosti karvani pystyyn.

Somen käyttämisen opettaminen nuorille on erityisen tärkeää. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Mielestäni jo hälyttävän nuoret lapset käyttävät somea. Jos näille lapsille ei ole opetettu somen kääntöpuolia ja sitä, kuinka varovainen siellä tulisikaan olla, voi käydä huonosti.

Suosittelen katsomaan videon.

Moderni viemäriverkosto, Some

Katsoin eilen uusintaa ohjelmasta "Hyvät ja huonot uutiset". Ohjelma oli juuri loppumaisillaan kun käänsin kanavalle, ja aiheena oli some ja niin kutsuttu shelfie. Uusinta taitaa olla viime vuoden puolelta, sillä kun googlettaa hakusanalla "shelfie", tulee esiin artikkeleja vuoden takaa.Ihan vain lyhyesti, niin shelfie on kuva hyllystä - useimmiten kirjahyllystä. Uskoakseni shelfie ei ole kuitenkaan saanut alleen samanlaista tuulta niin kuin tämä perinteinen selfie, jossa kuva otetaan omasta naamasta.

Ohjelman juontaja Henkka Hyppönen kuitenkin laukaisi suustaan jotain joka sai minut miettimään. Hän vertasi sosiaalista mediaa viemäriverkostoihin. Hänen pointtinsa oli jotakuinkin tällainen: Aikoinaan viemäriverkostot rakennettiin, jotta kaikki paska saataisiin piiloon. Some taas on keksitty sen takia, että se paska saataisiin jälleen pinnalle. (Pahoitteluni rumasta sanasta, mutta ohjelmassa käytettiin nimenomaan tätä sanaa.) Esimerkkinä panelistit käyttivät muunmuassa selfien rinnalle noussutta belfietä, jossa otetaan kuva omasta takapuolesta. Tämä some-ilmiö on noussut pinnalle erityisesti vallitsevan fitnessbuumin myötä. Kukapa nyt lättänää pyllyä kehtaisi somessa esitelläkään.

Aloin miettimään onko sosiaalinen media todella nykyajan viemäriverkosto. Kuka vaan voi julkaista somessa melkein mitä vaan. Kaikki asiat saavat somessa aivan toisenlaiset mittasuhteet kuin mitä "normaalissa elämässä". Somessa voit julistaa sodan monikulttuurista Suomea vastaan. Somessa voit kirjoittaa rasistisia kommentteja kuvan alle, jossa kolme tummaihoista miestä poseeraa sotamuistomerkin edessä. Somessa voit haukkua tuntematonta ihmistä mitä värikkäimmillä nimityksillä. 

Somessa voit kuitenkin myös tehdä hyvää. Voit löytää esimerkiksi lemmikkieläimen ja jakaa sen kuvan somessa jotta omistaja löytyisi. Voit osallistua johonkin oikeasti tärkeään asiaan. Sosiaalinen media on niin älyttömän suuri ja hieno voimavara, että olisi mahtavaa jos ihmiset käyttäisivät sitä oikeasti hyvän asian puolesta.

Nyt helpotti!

Huh, nyt se on tehty. Digitarina meinaan.

Suorastaan tunsin painon putoavan harteiltani kun painoin lähetä-nappulaa. Sitten on vielä jäljellä itsearviointi, mutta onneksi siihen on vielä hieman aikaa, nyt olen nimittäin liian väsynyt kirjoittaakseni enää sitä. Muutama viime päivä on kyllä imenyt minusta mehut, sillä olen ollut ensin töissä, jonka jälkeen tullut kotiin ja ahertanut digitarinan parissa.

No, huomenna taas herätyskello soi 04:40, joten taitaa olla minun aikani painaa pää tyynyyn tältä illalta!

Äiti somessa?

Olen alkanut aistia äidissäni halua liittyä erinäisiin sosiaalisiin medioihin. Vaikkapa nyt Facebookiin.

"Mesen" aikaan äidilläni oli se, lähinnä keskustellakseen minun kanssa toisen meistä ollessa ulkomailla. Sähköpostikin tietenkin löytyy. Mutta Facebook. Sitä hänellä ei ole. Vielä vähemmän Instagramia. Tai Whatsappia. Snapchatistä nyt puhumattakaan. Mutta kun kaikilla on Face. Useiden kavereideni vanhemmilta löytyy Facebook. Sitten he kommentoivat lapsostensa kuviin ja päivityksiin. Toisilla kommentointi sujuu paremmin, toisilla se taitaa olla vielä vähän hakusessa. Sen sijaan harvemmilla ystävieni vanhemmista näyttäisi olevan Instagramia.

Mutta palatakseni äitiini. Tuntuu että olen itse ollut vaikuttajana tähän Facebook-uteliaisuuteen. Monesti jos kerron äidilleni jonkin asian, tai jopa "juorun", on lähteenä ollut kyseinen some-kanava. Luonnollisesti kiinnostus herää; sieltähän näkisi vaikka ja mitä! Ja onko se sukulaistyttö jo saanut vauvan? Ai ovat menneet naimisiin?! No mitäs hauskaa se Arman Alizad taas sinne kirjoitti? Ja niin edelleen.

Mielenkiinnolla odotan, mihin suuntaan tilanne kehkeytyy.

                                                  Kuva

Some-ilmiöt

Löysin artikkelin, jossa Someco Oy:n toimitusjohtaja Minna Valtari kertoo kolme asiaa, joilla voi onnistua aikaansaamaan viraali-ilmiön somessa. Nämä ovat asiat jotka hän listaa:


1. Pitää erottua muista

2. Persoonan hyödyntäminen tunnettuuden aikaansaamisessa

3. Kannattaa keksiä jokin tunteisiin vetoava seikka



Olen samaa mieltä Minna Valtarin kanssa näistä asioista. Erottuvuus on tärkeää, sillä sen avulla yritys tai yksityinenkin henkilö jämähtää mieliin. Tämä on bisneksen kannalta erityisen tärkeä seikka. Esimerkiksi YouTubessa on miljoonia vloggaajia. Mutta mikä tekee vloggaajasta suositun? Esimerkiksi BFvsGF julkaisee videoita päivittäin. Gigi Gorgeous on sukupuolensa korjauttanut nainen, joka on tehnyt videoita siitä lähtien kun oli vielä poika. Roman Atwood vloggaa myös päivittäin, ja on ottanut sydämenasiakseen positiivisuuden ja sen levittämisen kaikkialle.Roman Atwoodin iskulause onkin "Smile More". Hänellä on tällä hetkellä yli 3 miljoonaa tilaajaa kanavallaan. Lisäksi hänen videoitaan ollaan katsottu yli 6 miljardia kertaa. Näköjään levittämällä positiivisuuden sanomaa voi erottua muista.

Myös minun mielestäni persoonallisuus ja oman persoonan hyödyntäminen on suuressa osassa some-ilmiön aikaansaamisessa ja muutenkin suuremman suosion saavuttamisessa. Minna Valtari antaa esimerkkinä suuren suosion saavuttaneen Jounin kaupan, josta on tullut Facebook-ilmiö. Nettijulkkis ja kauppias Sampo Kaulanen julkaisee omalla persoonallaan Jounin kaupan Facebook-sivuilla kuvia, tekstejä, arvontoja ja niin edelleen. Päivityksissään hänellä on humoristinen ote. Staran haastattelussa Sampo Kaulanen kertoo, että hän nimenomaan halusi, että kauppa henkilöityy häneen ja erottuu siten muista päivittäistavarakaupoista. Siinä hän on onnistunut, ja tällä hetkellä Jounin kaupan Facebook-sivuilla on 285 000 tykkääjää. Käykääpä katsomassa kaupan sivut FB:stä.

Jokin tunteisiin vetoava seikka kuulostaa myöskin järkeenkäypältä. Se voi olla jokin positiivinen tunne siinä missä negatiivinenkin. Reilu viikko sitten perussuomalaisten poliitikko Olli Immonen sai älynväläyksen perjantain ja lauantain välisenä yönä kirjoittaa omasta mielestäni aivopierumaisen tekstin omille Facebook-sivuilleen. Olen varma, että tältä uutiselta tai ilmiöltä - miksi sitä sitten haluaa kutsuakin - ei ole kukaan välttynyt. En aio ottaa asiaan sen enempää kantaa, sillä yleensäkin jätän kyseisellä tavalla ajattelevat ihmiset aivan omaan arvoonsa. Se kuitenkin sai aikaan suuren hulabaloon.

Myös Säde-vauvan tapauksestä tuli some-ilmiö. Se herätti ihmisten myötätunnon. Jos tapaus ei ole tuttu, voi siitä lukea esimerkiksi täältä.

                                                           Kuva täältä

Venähtänyt blogitauko

Blogitauko venähti pitemmäksi kuin olisin halunnut. Miksikään kesälomaksi en aio taukoa kutsua, sillä olen viettänyt luultavasti elämäni surkeimman kesän kaikinpuolin. Bloggaaminen on ollut mielessä monesti, mutta kaiken härdellin keskellä siitä tuli jopa mörkö ja suuri stressinaiheuttaja silmissäni.

Aion olla rehellinen ja sanoa, että digitarinan eteen en ole tehnyt mitään. Aioinkin jo luovuttaa ja laitoin opettajille viestiä. Outi kuitenkin kannusti suorittamaan kurssin ja tekemään digitarinankin. En ole luova ihminen, en todellakaan. Ehkä tästäkin syystä tämä digitarinan teko tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta.

Aion kuitenkin yrittää. Vieläkö täällä käy ketään lukemassa postauksia? Onko jollain kurssilaisella antaa jotain hyviä vinkkejä? Apu tulisi todella tarpeeseen :)

Luin muuten tämän artikkelin, joka oli jaettu opeblogissa. Minulle tuli täytenä yllätyksenä että Whatsapp-sovelluksen ikäraja on 16 vuotta. Valitettavasti kiusaamista esiintyy niin somessa, kuin "oikeassa" elämässäkin. Niin nuorten kuin vanhempienkin keskuudessa. Kiusaaminen somessa näyttää olevan helpompaa; moni kiusaaja ei varmasti sanoisi somessa kirjoittamiaan asioita kasvotusten. Monet tunnetummat bloggaajatkin ovat myöntäneet blogeissaan avoimesti, että eivät halua jakaa henkilökohtaisia asioitaan blogeissaan, koska saavat siitä niin pajon lokaa niskaan. Siispä blogeista tulee enemmänkin pintaraapaisuja kirjoittajan elämään; asukuvia, ruokakuvia jne. Ei mielipiteitä, ei iloja, suruja. Tästä kirjoitti vastikään Anna Vanhanen Mungolife-blogissaan. Postauksen voi lukea täältä.